Takaisin sivukarttaan

Minä oppijana

Olen aina pitänyt itseäni ”kuuloihmisenä”. Peruskoulun olen käytännöllisesti katsoen kahlannut läpi kuuntelemalla. Kokeisiin en silloin juuri osannut lukea. Sittemmin olen huomannut että asiat jäävät parhaiten päähäni kun luen ääneen tai teen itse. Aiemmin opiskellessani opin että kokeisiin lukiessani oli paras toimia seuraavasti: Luen kirjaa tai muistiinpanoja ääneen ja kirjoitan pääkohdat ylös paperille. Myöhemmin kertaan paperista ja mumisen ääneen myös paperin ulkopuolisia asioita. Lisäksi esim. anatomiassa tai kielissä pitää kiusata myös aviomiestä joka kyselee. Olen myös tunneihminen ja minun on vaikea saada oppimista mielekkääksi, jos en saa sidottua asiaa käytäntöön ja kokonaisuudeksi. Välillä vain käy niin että kokonaisuuteni paisuvat ja paisuvat niin että tuntuvat lopulta ylivoimaisilta. Siinä vaiheessa olisi osattava ottaa järki mukaan ja pilkkoa asiat pienemmiksi. Sitä on myös tuo pääkohtien kirjaaminen. En osaa kovin hyvin kuvitella asioita päässäni, siksi tarvitsen paperin jolle saan asiat jäsenneltyä. Näin toimien saan suuristakin kokonaisuuksista hallittavissa olevia. Kun asiat on jäsennelty, voin keskittyä pieniin osiin kerrallaan. Tahkokallion sanoin: ”Peruna kerrallaan”.

Paras opiskeluympäristö on vain unelmaa tässä elämäntilanteessa, joten keskityn miettimään saavutettavissa olevaa parasta opiskeluympäristöä. Jos opiskeltavana asiana on kirja tai ylipäänsä teksti, on ihanaa käpertyä sohvalle lämpöiseen ja toimia kuten edellä jo kerroin. Kirjalliset työt on parasta tehdä kirjoituspöydän ääressä. Omien lasten äänet eivät häiritse niin kauan kun minuun ei kohdistu vaatimuksia. Sen sijaan jos lapsilla on kavereita, ei opiskelusta tule mitään. (Paria poikkeusta lukuun ottamatta). Kirjoitus/ tietokonepöytä on olohuoneessa, jonka järjestimme juuri muutama viikko sitten uusiksi, jotta saisin mahdollisimman hyvän opiskeluympäristön. Omaa huonetta opiskelulle on mahdoton järjestää. Arkivapailla paras aika opiskella on aamupäivä. Kaksi lasta on koulussa ja olen kotona viisivuotiaan tytön kanssa. Tyttö touhuilee omiaan vieressä ja välillä vaatii äidin huomiota, mutta muuten saan suht hyvin opiskeltua hänen kanssaan. Sen sijaan kun koululaiset tulevat kotiin alkaa muutaman tunnin pyörremyrsky. Silloin ei voi opiskella. Illalla taas pikkukakkosen aikaan ja sen jälkeen on opiskelulle aikaa, kun mies on kotona. Viikonloppuisin voi ajan helpommin valita. Ensi vuonna nuorinkin on eskarissa joten opiskelulle jää vapaa viikoilla noin 3,5 tuntia täysin rauhallista aikaa. IHANAA! Omalla vireystilalla ei ole selkeää toistuvaa aikaa, kai se on vuorotyön ansiota.

Älykkyyden lajeista luin mutta mitään en kokenut oikein kunnolla omakseni. En tiedä kertooko se siitä, että en ole kovin älykäs millään alueella vai mistä. Lähimpänä ovat lienee kielellinen älykkyys, musiikillinen älykkyys ja intrapersonaalinen älykkyys. Pohdin paljon asioita ja omaa sekä toisten käytöstä, samoin syitä ja seurauksia. Ikävä kyllä, omaan käytökseen sillä on hirmu vähän vaikutusta. Vaikka tiedän miten pitäisi sanoa esim. eteisessä lojuvista kengistä rakentavasti, minä kuitenkin olen ”nalkuttava akka”. Tieto ja pohdinta eivät siirry käytöksen tasolle. Oppimispäiväkirjaa olen aiemmin pitänyt harjoittelujaksoilla ja tiedän että siitä on minulle hyötyä. Kun vain jaksaa säännöllisesti sitä kirjoittaa ja vielä myöhemminkin lukea ja analysoida omia kirjoituksiaan. Samoin tiedän että musiikilla voi saada mielialansa kohoamaan tai vireystilansa nousemaa. Myös loruina ja lauluina asiat jäävät paremmin päähän. Muistan vieläkin lauluja, joiden avulla opetettiin maantietoa ala-asteella. Hyviä kikkoja oppimiseen edelleen.

Kaikkein eniten kuitenkin oppiminen on kiinni halusta oppia ja siitä miten saa itsensä motivoitua silloinkin kun halua ei meinaa löytyä. Pitää jaksaa aloittaa ja pitää löytyä jaksamista ja motivaatiota viedä asia loppuun. Se on ehkä kaikkein vaikein asia tällaiselle impulsiiviselle ja lyhytjänteiselle ihmiselle kuten minä. Pitää oppia tunnistamaan omat heikkoudet vahvuuksien lisäksi. Verkko-opiskelussa nuo asiat korostuvat entisestään. Siinä on minun suurin työmaani.

T.L. -05